keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Siinähän se

Mun kesälomani on nyt sitten lomailtu ja eka työpäiväkin jo takana. Oltiin eilen viettämässä viimestä lomapäivää retkellä. Suunnattiin välillä tuonne Turun suuntaan ja sain ällättyä pikku kirpparireissunkin matkakohteisiin. Tämän harvinaisen kirpparielämyksen pilasi suuresti eräs suurinpiirtein minun ikäinen äiti joka oli myös päättänyt juuri tuona tiistaina käydä kirpparilla noin nelivuotiaan poikansa sekä ystävänsä kanssa. Minä yritin parhaani mukaan paneutua pöytien tarjontaan ja olla välittämättä tästä sakista josta lähti kyllä todella huomiota herättävää nalkutusta. Äiti komensi poikaansa koko ajan todella suureen ääneen ja erittäin epäsopivasti (ihan järjettömiä uhkauksia, pelottelua, murinaa.. kyllä, murinaa) vaikka mielestäni poika käyttäytyi kuitenkin ihan nätisti. Mitä nyt voi pieneltä pojalta odottaa kirpparilla, ei ehkä se mielenkiintoisin paikka. Jostakin syystä tämä porukka aina välillä ajautui minun läheisyyteen vaikka yritin heitä parhaani mukaan vältellä vaikka ei sitä huutoa voinut olla kuulematta. Eräässä välissä (mihin minäkin raukka  olin juuri eksynyt) sitten äiti kilahti kun poika olisi halunnut pallon. Äiti rääky, polki jalkaa ja ravasi edestakasin riviä ja karjui pojalleen. Mun silmissä oikeen musteni kiukusta äitiä kohtaan ja yritin kiihdyttää askelia heidän ohi etten tekisi tai sanoisi mitään harkitsematonta. Onneksi paikalle ryntäsi vanhempi rouvashenkilö joka lempeästi puhutteli äidille että vaikka lapsen kanssa olisi kuinka rankkaa ei tule silti puhua lapselle noin. Äiti hieman nieleskeli yllättyneenä ja yritti sanoa jotain rouvalle vastaankin mutta lähti sitten poikansa kanssa vähän etäämmälle ja pysähtyi vakavana tutkimaan lippiksiä. Minä olisin voinut halata tätä vanhaa rouvaa. En kehdannut niin tyydyin tuttavalliseen hymyyn ja nyökkäykseen niinkuin muutkin samalla rivillä olevat. Sen jälkeen ei kuulunut enää äidin rääkynää hän muuttui jopa oikein mukavaksi äidiksi. Jaksoi vastailla pojan kysymyksiin ja selittää rauhallisesti miksi mitäkin tavaraa ei voi ostaa. Tämä äidin kaveri oli jo lähteny omille teilleen aikoja sitten, tavoitin sakin uudelleen jonkun ajan päästä ja kuulin kun äiti puhui ystävälleen "että en saa enää kuulemma lastanika komentaa". Kaveri hymähti vain, luulempa että oli samaa mieltä meidän muiden kanssa. En tiedä miksi tapaus jäi niin paljon kaivelemaan. Mietein tätä tapausta vielä pitkään, toivottavasti äiti muistaa vielä seuraavallakin kauppareissulla käyttäytyä. Niinkuin me muutkin äidit :D

Noh, traumaattisen kirpparireissun jälkeen (en tehnyt edes löytöjä kun olin niin järkyttynyt) lähdimme katselemaan eläimiä Sievolan tilalle. Seuraavassa hieman kuvamateriaalia tapahtumista :D 

Näin tässä otuksessa (alpakka) paljon Gizmoa. Johtunee otsiksesta.
 Jenni tykkää wallabeista. Wallabit ei tykkää Jennistä.

 Kattokaa tän kanin leukaa. Mikä ihanuus! (ja epäkäytännöllisyys) mut voin kertoo ettei kanikuume ainaka helpottanu.

Possut teki oharit ja nukkui vaan. Olis ollut ihana nähdä nuo kikkarakarvat kunnolla.


Paikka oli mukava ja nähtävää paljon enemmän kuin mitä kuvissa.

1 kommentti:

  1. Voi sitä poikaparkaa! Toivottavasti se äiti on ees kotona nätisti. Noista elukkakuvista sain inspiraation. Täytyy lähtee mukulan kans Alastarolle Kanniston kotieläintilalle.

    VastaaPoista