Sunnuntaita

(Päivää myöhässä)

Mies lähti viikonlopuksi hummaileen ja minä odotin innolla mitä kaikkee kivaa voidaan tehdä pojan kanssa, ihan kahdestaan :) Mutta kuinkas kävikään...

...Poika tuli kipeeksi. Joten neljän seinän sisällä jouduttiin olemaan :( 

 Onneksi kävi vieraita tuomassa päivään hieman toimintaa.

 

 

 Diablo vaanimassa, asiamukaisissa varusteissa tietenkin!

En tiedä mikä tuossa leikkimökin matossa noin viehätti?

Luultavasti samat kaverit kävivät tänäänkin. Pelästyivät raukat traktoria ja juoksivat eri suuntiin!! Olen siitä lähtien miettinyt että mahtavatkohan löytää vielä toisiansa...

Yritin piristää mieltäni keittämällä espressot liedellä, hyi että siitä tuli pahaa. Pitää kokeilla joskus toiste paremmalla onnella. (Huomaatteko, löysin kuvankäsittelyohjelmasta kaikkea kivaa :D)

Gizmo paranee vauhdilla! Lääkkeitä on vähennetty niin että silmänpainetippoja menee enää kerran päivässä ja tulehdusta estäviä kolme kertaa, ensiviikosta lähtien vaan kaksi. Nyt kun tipat vähenee niiden muistaminen vaikeentuu.. En ole huomannu Gizmon näössä mitään erikoista. Väistelee upeasti lattialla sikin sokin olevat lelut ja katseltiinpa telkkariakin jo yhdessä. Ainut muutos entiseen on että Gizmosta on tullut ihan mahdottoman hellyydenkipeä. Ennen vanhapoika tykkäsi olla enemmänkin omissa oloissaan mutta nyt kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.

Kameran käteen ottaminen saa aikaan Gizmossa tälläisen reaktion :)

Toipilas

Täällä taas!

Saatiin pöytäkone taas hetkeksi kuntoon ja ennenkaikkea nettiyhteys on toiminut jo kuukauden yhtäjaksoisesti. Se joka kesäinen vitsaus, eli ukkospiikit, vähensi netin käyttöä väkisin.

Tässä on tapahtunut kaikkea. Hyvää ja pahaakin. Suurin muutos kuitenkin tällä hetkellä on se että Gizmon linssit on leikattu kolmisen viikkoa sitten. Gizmo operoitiin siis Helsingissä Malmin eläinlääkäriasema Apexissa. Menimme paikalle aamu kahdeksaksi ja jo kolmen aikaan lähdetiin Gizmo kainalossa kotiin. Itseasiassa Gizmo käveli omin jaloin eläinlääkäristä pois ja oli muutenkin yllättävän pirteä ja hyvävointinen. Silmätippoja menee tällä hetkellä 2 x vrk silmänpainetippoja, 4 x vrk antibioottitippoja ja 4 x vrk tulehdustaestäviä tippoja. Ensi viikolla ruvetaan vähentämään tippoja huomattamattavasti. Kauluria pidettiin ensimmäisen viikon mutta kontrollikäynnillä Turun koirakissaklinikalla saimme luvan poistaa tuon inhottavan vekottimen sillä silmät oli parantuneet niin hyvin. Vauhtia pitää vielä hidastella pari viikkoa mutta jospa sitten saisimme luvan normaaliin elämään Kovin ainakin Gizmo itse jo himoitsee päästä leikkimään veljiensä kanssa.

Toipilas. Päivä jälkeen leikkauksen.

Tarvii kyllä sanoa että olen todella tyytyväinen että lähdimme leikkaukseen. Meillä kun vielä on kaikki mennyt ainakin toistaiseksi todella hyvin. Pidetään peukkuja että menee jatkossakin. 

Nyt kun elektroniikka taas pelittää voisin yritellä saada useammin taas kirjoteltua. Varsinkin kun lempivuodenaikani, SYKSY, on täällä voi asiaa ja fiilistelemistä löytyäkkin.

Ai niin.

Tapaus mystiset jäljet, mystinen kakka on saanut uusia johtolankoja. Paikallislehdessä kerrottiin että tällä alueella liikuskelee irtokoiria, jotka hakeutuvat muiden koirien seuraan ja jopa tulevat asuntoihin sisälle. (ei mainittu että osaavatko avata ovet ihan itse :)) Poliisi on tietoinen asiasta ja sakottaa koirien omistajia jos vastaavaa vielä tapahtuu. 

Tälläistähän se maalla tuppaa olemaan, eläimet juoksevat vapaina. Suuri riskihän se on että koirat matkoillaan satuttavat itseään tai jotakuta muuta. Jälkimmäinen vaihtoehto ainakin pelottaa kun omat koirat ovat saksanpaimenkoirille vain alkupaloja.

Kevättä rinnassa

Kiireet juhlien valmistumiseksi jatkuvat. Viikko aikaa laitella paikkoja ja lumien alta paljastuu koko ajan uutta hommaa. Paljastuu sieltä toki muutakin. 

Tässä Morris ihmettelee kalliolla kasvavia krookuksia, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi kuulua mekkalaa.

Mikä onni että oli kamera mukana. 

Pihahommien näännyttäminä päätimme avata grillikauden. Kaupasta haettiin makkaraa pojille sekä äidille soijanakkeja ja maissia. Koirat eivät hievahtaneetkaan vartiopaikaltaan grillin läheisyydestä. Nakutkin tarkenivat jo ulkona trikoissa.

On se vaan ihanaa! :)

Kuulumisia

Huhhuh.. Onpa ollu mukama kiireitä. Voitteko kuvitella etten oo kerenny ees koneelle. 

Oon aherrellu :) Kolmen viikon päästä juhlitaan miekkosen 30 vuotistumista ja niiden eteen yrittää koko ajan muka tehdä jotain, eli laitella paikkoja. Tiettekö, tai käykö teille niin, että kun jotkut suuret juhlat lähestyy ja vieraita on tulossa sankoin joukoin niin sen sijaan että tyytyisi pyyhkimään pölyjä ja pistämään paikkoja kuntoon niin rupeaakin repimään tapetteja ja muuttamaan järjestystä? Joo, mulle on käymässä noin. Tosin olen nyt saanut hillittyä itteeni vaikka lattia tekiskin mieli vaihtaa ;) 

Gizmolle hurauttelin yks ehtoo uudet trikoot. (erittäin tärkeä seikka juhlien onnistumisen kannalta, ottaen huomioon että koirat ovat kyläilemässä mummilassa tuona ajankohtana)

Diablo vielä odottelee omiaan.

Olen ajellu nakuillekkin jo kevätparrat. Ne varmastikkin jossain kuvissa vilahtaa tulevaisuuksissa.

Sitten te varmaan oottelettekin jo malttamattomina että mitäs mä löysinkä ostosreissultani Oonan kanssa. Noh, vaikka mitä. Suurin hankinta oli tämä reppana.

 

Hän löytyi Eko-Matilta, Turun Hirvensalosta, pieneltä pöydältä kaverinaan posliininen elefantti. Tiedän ettei hällä ole kovinkaan paljon ikää joten antiikkinen hän suinkaan ei ole. Jotenkin tämä puhki ratsastettu, korvapuoli, sahanpuruilla täytetty surkimus vei mun sydämen ja maksoinkin hänestä aivan liikaa. Tosin sanoin etten missään nimessä olisi häntä ostanut jos hän oisi ollu paremmassa kunnossa. Näinkin tänään kirpparilla vastaavaan aivan uuden veroisen kaverin (puolta halvemmalla) eikä hän ollut ollenkaan yhtä hellyyttävä. Katsotaanpa mikä tämän reppanan kohtalo tulee olemaan. 

Uudenvuoden lupaus täyttyi tällä viikolla banaanipirtelöllä. Yleensä tehdään pirtelöt marjoista, nyt oli banaanit menossa huonoks. Nam!!

jäljetöntä...

Minuapa odotti edellispäivänä töistä tullessani melkoinen yllätys. Joku oli käynyt kakkimassa meidän rappujen eteen ISON kasan (tai ison meidän poikien kasoihin verrattuna). Haisevan yllätyksen lisäksi tämä vieras oli jättänyt jälkeensä myös ISOT tassun jäljet (tai isot meidän poikien jälkiin verrattuna).

Minähän epäilen syylliseksi tietysti sutta mutta kun esikoisen kanssa ollessani eläinlääkärissä puhuin asiasta eläinlääkärille, lohdutti hän minua että tuskinpa asialla hukka kuitenkaan on ollut, hän epäilee vahvasti ilvestä :/ Kumpikaan ei ole meille tervetullut!  Eläinlääkäri tuli tähän tulokseen kun kuvailin hälle tarkasti kakkakasan rakennetta ja koostumusta joka ei ihan tavallisen lihansyöjän jätökseltä näyttänyt mutta säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta. :) (kaikkea ne eläinlääkärit joutuvat sietämään) Yksi vaihtoehto on tietenkin naapurin koira, joka olisi se mieluisin vaikkakaan ei myöskään toivottu.

Kävin tänään hieman kuvailemassa näitä hirmujälkiä, jotka isännän mielestä ei ole niin kovin suuret.

 

Tassun jälkien kuvaaminen on erittäin vaikeaa. Eikä tästä kuvasta nyt välity ollenkaan kuinka huimista anturoista puhutaan :)  Vertailukohtana voi käytää kuvassa näkyvää Morriksen kengän jälkeä, kokoa 25.

 

Tämä jälki ei liity tapaukseen. Kuuluu perheenjäsenelle :) 

Jälkiä kuvatessani karvanen halusi esitellä uutta kampaustaan. Talviparta sai aamulla kyytiä. Kevät tulee kovaa vauhtia. Odotellaan tosin vielä hetki ennenkuin loputkin karvat keritään.

Valotukset ei ole vieläkään kohdallaan.

Lopuksi vielä... Osaatteko kuvitella minut julkisesti näissä tamineissa? 

 

En minäkään. Varsinkaan noissa pikkushortseissa. No, huomenna näillä menen keikistelemään. Kuinka Jennin käy? Sen tulette kuulemaan myöhemmin... 

Uutisia

"Äiti vettä. Puut pois!" kommentoi Morris kun sattui näkemään uutisia. Niitä on tullut seurailtua viimeaikoina paljon. Enpä osannut kuvitella että poika niistä mitään ymmärtää mutta ilmeisesti näky vesimassoista pysäytti hänetkin. Toivotaan ettei pahempia traumoja jää.

Tehtiin Morriksen ja karvasen kanssa pihalle ukko. Päähän laitettu olkihattu ja vinot silmät toi myös mieleen itäiset ystävämme. Olkoon tuo sitten vaikka meidän kunnianosoituksemme heidän tilannettaan kohtaan. Toivotaan kuitenkin että heidän kohtalonsa on parempi kuin meidän ukkelimme joka on alkanut jo hieman sulaa.

Nakut tulivat ihmettelemään uutta asukasta ja pitihän sille heti sanella pihan säännöt. Karvanen ihmettelee kovin moista hössötystä. 

Ulkokuvat on taas ihan ylivalottuneita kun en millään "kerennyt" säätään valotusaikojen kanssa. Sisällä kun on tottunut käyttämään pitkiä valotusaikoja oli ulkona kuvaaminen ihan liian hankalaa.

Syy miksi kameran hain; luulin jo että Morris on hajoittanut uudet haalarinsa. Kyllä oli äidin naurussa pitelemistä kun huomasin että onkin istunut ilmeisesti autossa karkin päälle. Huvittava näky. Pitihän sellainen saada ikuistettua.