perjantai 27. toukokuuta 2011

Ei-koira ihmiset, älkää vaivautuko.

Päätinpä heti valottaa tuota edellisen postauksen loppua ennenkuin ketään kerkee huolestumaan. Kyse on siis "esikoisestamme", eli vanhimmasta koirastani Gizmosta. Olimme reilu viikko sitten perus silmäpolvitarkastuksessa missä Gizmolta löytyi harjakoirille ominainen sairaus, linssiluksaatio. Enpä nyt sen enempää tuota tautia tähän lähde selventämään kun en vielä itsekkään tiedä asiasta sen tarkemmin kuin mitä olen Googlen kautta oppinut.  Sen verran kuitenkin sain tarkastuksen tehneeltä eläinlääkäriltä tietoa että 3 kuukauden sisään tulisi minun tehdä päätös miten silmän kanssa toimitaan. Vaihtoehtoina koiran lopettaminen tai aika arvokas leikkaus. Gizmolla linssi on vasta irtoamassa eli kipua hän ei ole vielä sairautensa takia joutunut kärsimään.

Aika lailla heti diagnoosin kuulemisen jälkeen päätin että haluan ehdottamasti leikkauksen. Gizmo, kuten muutkin koirani, ovat perheenjäseniä ja kerta sairauteen on hoito olisi mielestäni aika järjetöntä olla tuota hoitokeitoa käyttämättä. Tosiaan odottelen vielä eläinlääkärin soittoa jotta saisin tarkemmin tietoa leikkauksesta ja sen jälkihoidoista. Käsittääkseni kuitenkin ennusteet ovat hyvät ja koira pystyy elämään normaalia elämää leikkauksen jälkeenkin. Mutta tosiaan, olen paljon viisaampi kun eläinlääkäri soittaa. 

Onhan leikkaus aina leikkaus ja nukutus aina nukutus joten omat riskinsä tuossakin on ja voihan olla että jostakin syystä eläinlääkärit eivät suosittelekkaan Gizmolle leikkausta tms. Tälläisiä asioita olen pyöritellyt päässäni hulluuntumisen kynnykselle asti. Jokainen meillä käynyt vieras tai kanssani jutellut on kyllä saanut osansa pohdinnoistani.

Tämä tapaus muistutti taas että nämä nelijalkaiset perheenjäsenet ovat luonamme vaan niin vähän aikaa. Lupasin etten enää ikinä hanki lemmikkiä sillä luopuminen on aina niin hankalaa. Tosin rupesin eilen miettimään pitäisköhän hankkia kani...









torstai 26. toukokuuta 2011

Nyt ryhdistäydy nainen.

Mites sitä onkaan aika rientäny ja hommaa riittäny ettei oo tännekkään mitään saanu julkastua. Aattelin pistellä hieman vanhoja kuvia nyt jälkikäteen mutta jotenki mämmin syönti kuvat ei enää vaan tuntunu ajankohtaiselta joten harppaan kuvissani toukokuun alkuun sentään. Tässä kuussa olen palkkatyötä tehnyt vain viikon ja loput lomaillut. Kesäkuun alussa alkaakin työt uudessa paikassa mistä syystä vietinkin kesälomani jo nyt.

Pikainen katsaus siis tän kuun tapahtumiin. Koitan jatkossa taas tiivistää kirjoitustahtiani. Pari juttua onkin jo muhimassa ;)


Kevään ja siskon odotusta





Käytiin vappuna kummisedän luona Heinolassa. Puhalleltiin saippuakuplia räntäsateessa ja leikittiin koirien kanssa hiekkalaatikolla.



Äitienpäivänä melottiin pappan kanssa. 



 


Käytiin junalla Tampereella. Ekaa kertaa junassa ja jo Toijalan kohdalla kyllästytti, onneksi oli varattuna rutkasti lakua. Tampereella ihmeteltiin rakennustyömaita ja delfiinejä sekä kyläiltiin ystävän luona jonka koti on niin upea että oon ihan kateudesta vihreä.


Sitä ollaan virallisesti isoja poikia kun vauvakeinu sai väistyä lautakeinun tieltä. Takana kaamea kolmekymppis teltta joka on jo nyt onneksi purettu :)



Lupaus pysyy edelleen ja uusia ruokalajeja on tullut kokeiltua. En ole nyt kaikkia ruokia joutanut dokumentoimaan mutta yhden viikon jauhelihakastikkeen valmistuksen halusin jostakin syystä kuvata. En ollut siis oikeasti koskaan ennen tehnyt jauhelihakastiketta. Tätäkään en kyllä itse maistanut :)



Nokkoset kerätty, huuhdeltu ja kuivattu. Näistä varmaankin kuullaan vielä.

Loppukuusta sainkin erittäin surullisia uutisia mikä repi minut lähes masennuksen (kotidiagnoosi) partaalle. Moneen päivään en saanut itsestäni mitään irti ja itku pääsi yllättämään monet kerrat ihan omituisimmassakin paikoissa. Vieläkään asiaan ei olla saatu minkäänlaista ratkaisua, odottaminen on pahinta mutta yritettään nyt mennä näillä tiedoilla. Osa varmaan tietääkin mitä tarkoitan. Lopuille asiaa yritän valoittaa hieman seuraavassa postauksessa.