Sunnuntaita

(Päivää myöhässä)

Mies lähti viikonlopuksi hummaileen ja minä odotin innolla mitä kaikkee kivaa voidaan tehdä pojan kanssa, ihan kahdestaan :) Mutta kuinkas kävikään...

...Poika tuli kipeeksi. Joten neljän seinän sisällä jouduttiin olemaan :( 

 Onneksi kävi vieraita tuomassa päivään hieman toimintaa.

 

 

 Diablo vaanimassa, asiamukaisissa varusteissa tietenkin!

En tiedä mikä tuossa leikkimökin matossa noin viehätti?

Luultavasti samat kaverit kävivät tänäänkin. Pelästyivät raukat traktoria ja juoksivat eri suuntiin!! Olen siitä lähtien miettinyt että mahtavatkohan löytää vielä toisiansa...

Yritin piristää mieltäni keittämällä espressot liedellä, hyi että siitä tuli pahaa. Pitää kokeilla joskus toiste paremmalla onnella. (Huomaatteko, löysin kuvankäsittelyohjelmasta kaikkea kivaa :D)

Gizmo paranee vauhdilla! Lääkkeitä on vähennetty niin että silmänpainetippoja menee enää kerran päivässä ja tulehdusta estäviä kolme kertaa, ensiviikosta lähtien vaan kaksi. Nyt kun tipat vähenee niiden muistaminen vaikeentuu.. En ole huomannu Gizmon näössä mitään erikoista. Väistelee upeasti lattialla sikin sokin olevat lelut ja katseltiinpa telkkariakin jo yhdessä. Ainut muutos entiseen on että Gizmosta on tullut ihan mahdottoman hellyydenkipeä. Ennen vanhapoika tykkäsi olla enemmänkin omissa oloissaan mutta nyt kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.

Kameran käteen ottaminen saa aikaan Gizmossa tälläisen reaktion :)

Nyt ryhdistäydy nainen.

Mites sitä onkaan aika rientäny ja hommaa riittäny ettei oo tännekkään mitään saanu julkastua. Aattelin pistellä hieman vanhoja kuvia nyt jälkikäteen mutta jotenki mämmin syönti kuvat ei enää vaan tuntunu ajankohtaiselta joten harppaan kuvissani toukokuun alkuun sentään. Tässä kuussa olen palkkatyötä tehnyt vain viikon ja loput lomaillut. Kesäkuun alussa alkaakin työt uudessa paikassa mistä syystä vietinkin kesälomani jo nyt.

Pikainen katsaus siis tän kuun tapahtumiin. Koitan jatkossa taas tiivistää kirjoitustahtiani. Pari juttua onkin jo muhimassa ;)

Kevään ja siskon odotusta

Käytiin vappuna kummisedän luona Heinolassa. Puhalleltiin saippuakuplia räntäsateessa ja leikittiin koirien kanssa hiekkalaatikolla.

 

Äitienpäivänä melottiin pappan kanssa. 

 

 

Käytiin junalla Tampereella. Ekaa kertaa junassa ja jo Toijalan kohdalla kyllästytti, onneksi oli varattuna rutkasti lakua. Tampereella ihmeteltiin rakennustyömaita ja delfiinejä sekä kyläiltiin ystävän luona jonka koti on niin upea että oon ihan kateudesta vihreä.

Sitä ollaan virallisesti isoja poikia kun vauvakeinu sai väistyä lautakeinun tieltä. Takana kaamea kolmekymppis teltta joka on jo nyt onneksi purettu :)

Lupaus pysyy edelleen ja uusia ruokalajeja on tullut kokeiltua. En ole nyt kaikkia ruokia joutanut dokumentoimaan mutta yhden viikon jauhelihakastikkeen valmistuksen halusin jostakin syystä kuvata. En ollut siis oikeasti koskaan ennen tehnyt jauhelihakastiketta. Tätäkään en kyllä itse maistanut :)

Nokkoset kerätty, huuhdeltu ja kuivattu. Näistä varmaankin kuullaan vielä.

Loppukuusta sainkin erittäin surullisia uutisia mikä repi minut lähes masennuksen (kotidiagnoosi) partaalle. Moneen päivään en saanut itsestäni mitään irti ja itku pääsi yllättämään monet kerrat ihan omituisimmassakin paikoissa. Vieläkään asiaan ei olla saatu minkäänlaista ratkaisua, odottaminen on pahinta mutta yritettään nyt mennä näillä tiedoilla. Osa varmaan tietääkin mitä tarkoitan. Lopuille asiaa yritän valoittaa hieman seuraavassa postauksessa.

Kuulumisia

Huhhuh.. Onpa ollu mukama kiireitä. Voitteko kuvitella etten oo kerenny ees koneelle. 

Oon aherrellu :) Kolmen viikon päästä juhlitaan miekkosen 30 vuotistumista ja niiden eteen yrittää koko ajan muka tehdä jotain, eli laitella paikkoja. Tiettekö, tai käykö teille niin, että kun jotkut suuret juhlat lähestyy ja vieraita on tulossa sankoin joukoin niin sen sijaan että tyytyisi pyyhkimään pölyjä ja pistämään paikkoja kuntoon niin rupeaakin repimään tapetteja ja muuttamaan järjestystä? Joo, mulle on käymässä noin. Tosin olen nyt saanut hillittyä itteeni vaikka lattia tekiskin mieli vaihtaa ;) 

Gizmolle hurauttelin yks ehtoo uudet trikoot. (erittäin tärkeä seikka juhlien onnistumisen kannalta, ottaen huomioon että koirat ovat kyläilemässä mummilassa tuona ajankohtana)

Diablo vielä odottelee omiaan.

Olen ajellu nakuillekkin jo kevätparrat. Ne varmastikkin jossain kuvissa vilahtaa tulevaisuuksissa.

Sitten te varmaan oottelettekin jo malttamattomina että mitäs mä löysinkä ostosreissultani Oonan kanssa. Noh, vaikka mitä. Suurin hankinta oli tämä reppana.

 

Hän löytyi Eko-Matilta, Turun Hirvensalosta, pieneltä pöydältä kaverinaan posliininen elefantti. Tiedän ettei hällä ole kovinkaan paljon ikää joten antiikkinen hän suinkaan ei ole. Jotenkin tämä puhki ratsastettu, korvapuoli, sahanpuruilla täytetty surkimus vei mun sydämen ja maksoinkin hänestä aivan liikaa. Tosin sanoin etten missään nimessä olisi häntä ostanut jos hän oisi ollu paremmassa kunnossa. Näinkin tänään kirpparilla vastaavaan aivan uuden veroisen kaverin (puolta halvemmalla) eikä hän ollut ollenkaan yhtä hellyyttävä. Katsotaanpa mikä tämän reppanan kohtalo tulee olemaan. 

Uudenvuoden lupaus täyttyi tällä viikolla banaanipirtelöllä. Yleensä tehdään pirtelöt marjoista, nyt oli banaanit menossa huonoks. Nam!!

Kävin kaupassa

Jos mä kävisin baareissa, istuisin siellä varmasti koko ajan Black Jack-pöydissä ja tarjoilisin kierroksia koko seurueelle. Näin vois ainakin kuvitella niistä rahamääristä mitkä mä tuhlaan vedoten siihen etten käy baareissa.

Viime sunnuntaina kävin siis kuluttamassa (olemattomia) baarirahojani Humppilan lasitehtaalla, mistä löytyy mm. Marimekon ja Iittalan liikkeet. Marimekko ilmoitti tarjouskankaista mutta eihän siitä pinkasta löytynyt mitään mieluisaa. Morris sai kuitenkin normihintaan unikavereiksi karkulaisia. Kuvio vaan olikin liian iso "Morriksen seinälle" enkä yläkerran valmistumisen toivossa sitä raaskinut leikata, joten tällä hetkellä kangas on taiteltu ja kiinnitetty esteettisesti nastoilla seinälle. Ompelin kyllä tankokujat ja päärmeet ennenkun tarkastettiin kankaan koko :)

Olen tässä kärsinyt alkuvuoden pahasta maljakko-ongelmasta. Eli siis niitä ei ole. Pohdein tätä ystäväni kanssa joka ehdotti Aalto-maljakon hankkimista. Mä olen joskus julistanut että meille ei sellaista vaasia tule ja olen pitänyt sitä kovin epäkäytännöllisenä. Tää samainen Savoy-friikkiystäväni oli meillä lauantaina yökahvilla enkä tiedä mitä hän mun kahvikuppiin pisti mutta sunnuntaina Iittala myymälästä lähti mukaani sitten kuitenkin se kirkas Aalto-maljakko. Osasyynä oli kuitenkin se että maljakko oli sellaisessa tarjouksessa ettei ollut varaa olla ostamatta.

(ruokaryhmä vois olla myytävänä jos joku tahtois semmosen ostaa)

Tässä tän hetken "tärkeimmät" hankinnat. Lisää toivottavasti luvassa sillä lähden lauantaina tutustumaan Turun kirppareihin. Oppaakseni lähtee tämä sisustuksen ihmelapsi ja löytöjen kruunaamaton kuningatar, joten voitte kuvitella että odotukset omien hankintojenkin suhteen on korkealla. Kiva päivä tulossa joka tapauksessa!! 

 

Morris lähettää suukkoja. Taustalla jalkalamppu jonka jalan maalasimme kiiltävästä hopeasta mattamustaksi.  Mitä mieltä ootte? Kannattiko? Varjostin on vielä hakusessa tai sitten nykyinen pääsee johonkin käsittelyyn.

Vertailuksi vanha, kovin jouluinen kuva lampusta alkuperäisessä kunnossa. 

 

(Nojatuoli on kamalan ruma kapistus mutta en ole löytänyt vieläkään vuosien etsintöjen jälkeenkään muuta tilalle. Lupaan kuitenkin hankkiutua tästä eroon mahdollisimman pian :) )

Uutisia

"Äiti vettä. Puut pois!" kommentoi Morris kun sattui näkemään uutisia. Niitä on tullut seurailtua viimeaikoina paljon. Enpä osannut kuvitella että poika niistä mitään ymmärtää mutta ilmeisesti näky vesimassoista pysäytti hänetkin. Toivotaan ettei pahempia traumoja jää.

Tehtiin Morriksen ja karvasen kanssa pihalle ukko. Päähän laitettu olkihattu ja vinot silmät toi myös mieleen itäiset ystävämme. Olkoon tuo sitten vaikka meidän kunnianosoituksemme heidän tilannettaan kohtaan. Toivotaan kuitenkin että heidän kohtalonsa on parempi kuin meidän ukkelimme joka on alkanut jo hieman sulaa.

Nakut tulivat ihmettelemään uutta asukasta ja pitihän sille heti sanella pihan säännöt. Karvanen ihmettelee kovin moista hössötystä. 

Ulkokuvat on taas ihan ylivalottuneita kun en millään "kerennyt" säätään valotusaikojen kanssa. Sisällä kun on tottunut käyttämään pitkiä valotusaikoja oli ulkona kuvaaminen ihan liian hankalaa.

Syy miksi kameran hain; luulin jo että Morris on hajoittanut uudet haalarinsa. Kyllä oli äidin naurussa pitelemistä kun huomasin että onkin istunut ilmeisesti autossa karkin päälle. Huvittava näky. Pitihän sellainen saada ikuistettua.