Gizmosta sen verran että viimeisemmissä tarkastuksessa todettiin silmien parantuneen hienosti. Silmänpainetipat vähenettiin menemään joka toinen päivä. Sottaavasta tulehduslääkkeestä siirrytään tavallisiin silmää rauhoittaviin tippoihin. Seuraava tarkastuskin on vasta pitkälti ensi vuoden puolella.

Nyt seuraa minulla pieni ajatusten keräilytauko. Jatkan kirjoittelua todennäköisesti kun saan päänuppia ajantasalle, kaikesta. Harkitsin vanhojen merkintöjen poistamista mutta annan nyt olla toistaiseksi. Olkoon tämä pieni varoituksen sana jos ne joskus ovat kadonneet. Jatkan toki teidän muiden blogeissa roikkumista, älkää huoliko :D

tyhjä kuppi. Got it? :)

Sunnuntaita

(Päivää myöhässä)

Mies lähti viikonlopuksi hummaileen ja minä odotin innolla mitä kaikkee kivaa voidaan tehdä pojan kanssa, ihan kahdestaan :) Mutta kuinkas kävikään...

...Poika tuli kipeeksi. Joten neljän seinän sisällä jouduttiin olemaan :( 

 Onneksi kävi vieraita tuomassa päivään hieman toimintaa.

 

 

 Diablo vaanimassa, asiamukaisissa varusteissa tietenkin!

En tiedä mikä tuossa leikkimökin matossa noin viehätti?

Luultavasti samat kaverit kävivät tänäänkin. Pelästyivät raukat traktoria ja juoksivat eri suuntiin!! Olen siitä lähtien miettinyt että mahtavatkohan löytää vielä toisiansa...

Yritin piristää mieltäni keittämällä espressot liedellä, hyi että siitä tuli pahaa. Pitää kokeilla joskus toiste paremmalla onnella. (Huomaatteko, löysin kuvankäsittelyohjelmasta kaikkea kivaa :D)

Gizmo paranee vauhdilla! Lääkkeitä on vähennetty niin että silmänpainetippoja menee enää kerran päivässä ja tulehdusta estäviä kolme kertaa, ensiviikosta lähtien vaan kaksi. Nyt kun tipat vähenee niiden muistaminen vaikeentuu.. En ole huomannu Gizmon näössä mitään erikoista. Väistelee upeasti lattialla sikin sokin olevat lelut ja katseltiinpa telkkariakin jo yhdessä. Ainut muutos entiseen on että Gizmosta on tullut ihan mahdottoman hellyydenkipeä. Ennen vanhapoika tykkäsi olla enemmänkin omissa oloissaan mutta nyt kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.

Kameran käteen ottaminen saa aikaan Gizmossa tälläisen reaktion :)

Toipilas

Täällä taas!

Saatiin pöytäkone taas hetkeksi kuntoon ja ennenkaikkea nettiyhteys on toiminut jo kuukauden yhtäjaksoisesti. Se joka kesäinen vitsaus, eli ukkospiikit, vähensi netin käyttöä väkisin.

Tässä on tapahtunut kaikkea. Hyvää ja pahaakin. Suurin muutos kuitenkin tällä hetkellä on se että Gizmon linssit on leikattu kolmisen viikkoa sitten. Gizmo operoitiin siis Helsingissä Malmin eläinlääkäriasema Apexissa. Menimme paikalle aamu kahdeksaksi ja jo kolmen aikaan lähdetiin Gizmo kainalossa kotiin. Itseasiassa Gizmo käveli omin jaloin eläinlääkäristä pois ja oli muutenkin yllättävän pirteä ja hyvävointinen. Silmätippoja menee tällä hetkellä 2 x vrk silmänpainetippoja, 4 x vrk antibioottitippoja ja 4 x vrk tulehdustaestäviä tippoja. Ensi viikolla ruvetaan vähentämään tippoja huomattamattavasti. Kauluria pidettiin ensimmäisen viikon mutta kontrollikäynnillä Turun koirakissaklinikalla saimme luvan poistaa tuon inhottavan vekottimen sillä silmät oli parantuneet niin hyvin. Vauhtia pitää vielä hidastella pari viikkoa mutta jospa sitten saisimme luvan normaaliin elämään Kovin ainakin Gizmo itse jo himoitsee päästä leikkimään veljiensä kanssa.

Toipilas. Päivä jälkeen leikkauksen.

Tarvii kyllä sanoa että olen todella tyytyväinen että lähdimme leikkaukseen. Meillä kun vielä on kaikki mennyt ainakin toistaiseksi todella hyvin. Pidetään peukkuja että menee jatkossakin. 

Nyt kun elektroniikka taas pelittää voisin yritellä saada useammin taas kirjoteltua. Varsinkin kun lempivuodenaikani, SYKSY, on täällä voi asiaa ja fiilistelemistä löytyäkkin.

Siinähän se

Mun kesälomani on nyt sitten lomailtu ja eka työpäiväkin jo takana. Oltiin eilen viettämässä viimestä lomapäivää retkellä. Suunnattiin välillä tuonne Turun suuntaan ja sain ällättyä pikku kirpparireissunkin matkakohteisiin. Tämän harvinaisen kirpparielämyksen pilasi suuresti eräs suurinpiirtein minun ikäinen äiti joka oli myös päättänyt juuri tuona tiistaina käydä kirpparilla noin nelivuotiaan poikansa sekä ystävänsä kanssa. Minä yritin parhaani mukaan paneutua pöytien tarjontaan ja olla välittämättä tästä sakista josta lähti kyllä todella huomiota herättävää nalkutusta. Äiti komensi poikaansa koko ajan todella suureen ääneen ja erittäin epäsopivasti (ihan järjettömiä uhkauksia, pelottelua, murinaa.. kyllä, murinaa) vaikka mielestäni poika käyttäytyi kuitenkin ihan nätisti. Mitä nyt voi pieneltä pojalta odottaa kirpparilla, ei ehkä se mielenkiintoisin paikka. Jostakin syystä tämä porukka aina välillä ajautui minun läheisyyteen vaikka yritin heitä parhaani mukaan vältellä vaikka ei sitä huutoa voinut olla kuulematta. Eräässä välissä (mihin minäkin raukka  olin juuri eksynyt) sitten äiti kilahti kun poika olisi halunnut pallon. Äiti rääky, polki jalkaa ja ravasi edestakasin riviä ja karjui pojalleen. Mun silmissä oikeen musteni kiukusta äitiä kohtaan ja yritin kiihdyttää askelia heidän ohi etten tekisi tai sanoisi mitään harkitsematonta. Onneksi paikalle ryntäsi vanhempi rouvashenkilö joka lempeästi puhutteli äidille että vaikka lapsen kanssa olisi kuinka rankkaa ei tule silti puhua lapselle noin. Äiti hieman nieleskeli yllättyneenä ja yritti sanoa jotain rouvalle vastaankin mutta lähti sitten poikansa kanssa vähän etäämmälle ja pysähtyi vakavana tutkimaan lippiksiä. Minä olisin voinut halata tätä vanhaa rouvaa. En kehdannut niin tyydyin tuttavalliseen hymyyn ja nyökkäykseen niinkuin muutkin samalla rivillä olevat. Sen jälkeen ei kuulunut enää äidin rääkynää hän muuttui jopa oikein mukavaksi äidiksi. Jaksoi vastailla pojan kysymyksiin ja selittää rauhallisesti miksi mitäkin tavaraa ei voi ostaa. Tämä äidin kaveri oli jo lähteny omille teilleen aikoja sitten, tavoitin sakin uudelleen jonkun ajan päästä ja kuulin kun äiti puhui ystävälleen "että en saa enää kuulemma lastanika komentaa". Kaveri hymähti vain, luulempa että oli samaa mieltä meidän muiden kanssa. En tiedä miksi tapaus jäi niin paljon kaivelemaan. Mietein tätä tapausta vielä pitkään, toivottavasti äiti muistaa vielä seuraavallakin kauppareissulla käyttäytyä. Niinkuin me muutkin äidit :D

Noh, traumaattisen kirpparireissun jälkeen (en tehnyt edes löytöjä kun olin niin järkyttynyt) lähdimme katselemaan eläimiä Sievolan tilalle. Seuraavassa hieman kuvamateriaalia tapahtumista :D 

Näin tässä otuksessa (alpakka) paljon Gizmoa. Johtunee otsiksesta.

 Jenni tykkää wallabeista. Wallabit ei tykkää Jennistä.

 Kattokaa tän kanin leukaa. Mikä ihanuus! (ja epäkäytännöllisyys) mut voin kertoo ettei kanikuume ainaka helpottanu.

Possut teki oharit ja nukkui vaan. Olis ollut ihana nähdä nuo kikkarakarvat kunnolla.

Paikka oli mukava ja nähtävää paljon enemmän kuin mitä kuvissa.

Ei-koira ihmiset, älkää vaivautuko.

Päätinpä heti valottaa tuota edellisen postauksen loppua ennenkuin ketään kerkee huolestumaan. Kyse on siis "esikoisestamme", eli vanhimmasta koirastani Gizmosta. Olimme reilu viikko sitten perus silmäpolvitarkastuksessa missä Gizmolta löytyi harjakoirille ominainen sairaus, linssiluksaatio. Enpä nyt sen enempää tuota tautia tähän lähde selventämään kun en vielä itsekkään tiedä asiasta sen tarkemmin kuin mitä olen Googlen kautta oppinut.  Sen verran kuitenkin sain tarkastuksen tehneeltä eläinlääkäriltä tietoa että 3 kuukauden sisään tulisi minun tehdä päätös miten silmän kanssa toimitaan. Vaihtoehtoina koiran lopettaminen tai aika arvokas leikkaus. Gizmolla linssi on vasta irtoamassa eli kipua hän ei ole vielä sairautensa takia joutunut kärsimään.

Aika lailla heti diagnoosin kuulemisen jälkeen päätin että haluan ehdottamasti leikkauksen. Gizmo, kuten muutkin koirani, ovat perheenjäseniä ja kerta sairauteen on hoito olisi mielestäni aika järjetöntä olla tuota hoitokeitoa käyttämättä. Tosiaan odottelen vielä eläinlääkärin soittoa jotta saisin tarkemmin tietoa leikkauksesta ja sen jälkihoidoista. Käsittääkseni kuitenkin ennusteet ovat hyvät ja koira pystyy elämään normaalia elämää leikkauksen jälkeenkin. Mutta tosiaan, olen paljon viisaampi kun eläinlääkäri soittaa. 

Onhan leikkaus aina leikkaus ja nukutus aina nukutus joten omat riskinsä tuossakin on ja voihan olla että jostakin syystä eläinlääkärit eivät suosittelekkaan Gizmolle leikkausta tms. Tälläisiä asioita olen pyöritellyt päässäni hulluuntumisen kynnykselle asti. Jokainen meillä käynyt vieras tai kanssani jutellut on kyllä saanut osansa pohdinnoistani.

Tämä tapaus muistutti taas että nämä nelijalkaiset perheenjäsenet ovat luonamme vaan niin vähän aikaa. Lupasin etten enää ikinä hanki lemmikkiä sillä luopuminen on aina niin hankalaa. Tosin rupesin eilen miettimään pitäisköhän hankkia kani...

Nyt ryhdistäydy nainen.

Mites sitä onkaan aika rientäny ja hommaa riittäny ettei oo tännekkään mitään saanu julkastua. Aattelin pistellä hieman vanhoja kuvia nyt jälkikäteen mutta jotenki mämmin syönti kuvat ei enää vaan tuntunu ajankohtaiselta joten harppaan kuvissani toukokuun alkuun sentään. Tässä kuussa olen palkkatyötä tehnyt vain viikon ja loput lomaillut. Kesäkuun alussa alkaakin työt uudessa paikassa mistä syystä vietinkin kesälomani jo nyt.

Pikainen katsaus siis tän kuun tapahtumiin. Koitan jatkossa taas tiivistää kirjoitustahtiani. Pari juttua onkin jo muhimassa ;)

Kevään ja siskon odotusta

Käytiin vappuna kummisedän luona Heinolassa. Puhalleltiin saippuakuplia räntäsateessa ja leikittiin koirien kanssa hiekkalaatikolla.

 

Äitienpäivänä melottiin pappan kanssa. 

 

 

Käytiin junalla Tampereella. Ekaa kertaa junassa ja jo Toijalan kohdalla kyllästytti, onneksi oli varattuna rutkasti lakua. Tampereella ihmeteltiin rakennustyömaita ja delfiinejä sekä kyläiltiin ystävän luona jonka koti on niin upea että oon ihan kateudesta vihreä.

Sitä ollaan virallisesti isoja poikia kun vauvakeinu sai väistyä lautakeinun tieltä. Takana kaamea kolmekymppis teltta joka on jo nyt onneksi purettu :)

Lupaus pysyy edelleen ja uusia ruokalajeja on tullut kokeiltua. En ole nyt kaikkia ruokia joutanut dokumentoimaan mutta yhden viikon jauhelihakastikkeen valmistuksen halusin jostakin syystä kuvata. En ollut siis oikeasti koskaan ennen tehnyt jauhelihakastiketta. Tätäkään en kyllä itse maistanut :)

Nokkoset kerätty, huuhdeltu ja kuivattu. Näistä varmaankin kuullaan vielä.

Loppukuusta sainkin erittäin surullisia uutisia mikä repi minut lähes masennuksen (kotidiagnoosi) partaalle. Moneen päivään en saanut itsestäni mitään irti ja itku pääsi yllättämään monet kerrat ihan omituisimmassakin paikoissa. Vieläkään asiaan ei olla saatu minkäänlaista ratkaisua, odottaminen on pahinta mutta yritettään nyt mennä näillä tiedoilla. Osa varmaan tietääkin mitä tarkoitan. Lopuille asiaa yritän valoittaa hieman seuraavassa postauksessa.

Ai niin.

Tapaus mystiset jäljet, mystinen kakka on saanut uusia johtolankoja. Paikallislehdessä kerrottiin että tällä alueella liikuskelee irtokoiria, jotka hakeutuvat muiden koirien seuraan ja jopa tulevat asuntoihin sisälle. (ei mainittu että osaavatko avata ovet ihan itse :)) Poliisi on tietoinen asiasta ja sakottaa koirien omistajia jos vastaavaa vielä tapahtuu. 

Tälläistähän se maalla tuppaa olemaan, eläimet juoksevat vapaina. Suuri riskihän se on että koirat matkoillaan satuttavat itseään tai jotakuta muuta. Jälkimmäinen vaihtoehto ainakin pelottaa kun omat koirat ovat saksanpaimenkoirille vain alkupaloja.

Kevättä rinnassa

Kiireet juhlien valmistumiseksi jatkuvat. Viikko aikaa laitella paikkoja ja lumien alta paljastuu koko ajan uutta hommaa. Paljastuu sieltä toki muutakin. 

Tässä Morris ihmettelee kalliolla kasvavia krookuksia, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi kuulua mekkalaa.

Mikä onni että oli kamera mukana. 

Pihahommien näännyttäminä päätimme avata grillikauden. Kaupasta haettiin makkaraa pojille sekä äidille soijanakkeja ja maissia. Koirat eivät hievahtaneetkaan vartiopaikaltaan grillin läheisyydestä. Nakutkin tarkenivat jo ulkona trikoissa.

On se vaan ihanaa! :)

Gallup

Tänään sitten löytyi kirpparilta meille uusi, jonkun vanha, lampunvarjostin. Mitä mieltä ootte?? Onko liian synkkä, liian pieni? Vanha valkoinen oottelee tuossa nurkassa vielä, lupasin kysyä teidän mielipidettä :) (kuvasta ei erotu Pentikin merkki, jos sillä ois jotain vaikutusta mielipiteisiinne:))

Vanha nojatuoli sai "kevätasun" Ikean perusharmaasta- sekä taannoiselta Humppilan reissulta löytyneestä Marimekon ale-kankaasta. Uuden nojatuolin metsästys jatkuu edelleen.

Taraa!!!

Kattokaa mitä mää oon saanu!!! (säälistä) 

Ihana Papu oli mulle tälläisen tunnustuksen antanut! Käykää ihmeessä lukemassa Papun hienoa blogia. Olen saanut nauttia joistakin hänen leipomuksistaan ja suosittelen kokeilemaan itse. On kyllä sellasia herkkuja. 

Tunnustuksen mukana tuli jotain kysymyksiä mutta te jotka tätä luette tiette musta kaiken joten en niihin vastaa. :) 

Tunnusta voisin jaella kyllä tietenkin

Konteksti+      

 Pihlajankukkia     

Ihahhurjat

Heh, kaikki kavereiden blogeja, mutta niin ihanien ja taitavien että kyllä kelpaa lukea.

Kuulumisia

Huhhuh.. Onpa ollu mukama kiireitä. Voitteko kuvitella etten oo kerenny ees koneelle. 

Oon aherrellu :) Kolmen viikon päästä juhlitaan miekkosen 30 vuotistumista ja niiden eteen yrittää koko ajan muka tehdä jotain, eli laitella paikkoja. Tiettekö, tai käykö teille niin, että kun jotkut suuret juhlat lähestyy ja vieraita on tulossa sankoin joukoin niin sen sijaan että tyytyisi pyyhkimään pölyjä ja pistämään paikkoja kuntoon niin rupeaakin repimään tapetteja ja muuttamaan järjestystä? Joo, mulle on käymässä noin. Tosin olen nyt saanut hillittyä itteeni vaikka lattia tekiskin mieli vaihtaa ;) 

Gizmolle hurauttelin yks ehtoo uudet trikoot. (erittäin tärkeä seikka juhlien onnistumisen kannalta, ottaen huomioon että koirat ovat kyläilemässä mummilassa tuona ajankohtana)

Diablo vielä odottelee omiaan.

Olen ajellu nakuillekkin jo kevätparrat. Ne varmastikkin jossain kuvissa vilahtaa tulevaisuuksissa.

Sitten te varmaan oottelettekin jo malttamattomina että mitäs mä löysinkä ostosreissultani Oonan kanssa. Noh, vaikka mitä. Suurin hankinta oli tämä reppana.

 

Hän löytyi Eko-Matilta, Turun Hirvensalosta, pieneltä pöydältä kaverinaan posliininen elefantti. Tiedän ettei hällä ole kovinkaan paljon ikää joten antiikkinen hän suinkaan ei ole. Jotenkin tämä puhki ratsastettu, korvapuoli, sahanpuruilla täytetty surkimus vei mun sydämen ja maksoinkin hänestä aivan liikaa. Tosin sanoin etten missään nimessä olisi häntä ostanut jos hän oisi ollu paremmassa kunnossa. Näinkin tänään kirpparilla vastaavaan aivan uuden veroisen kaverin (puolta halvemmalla) eikä hän ollut ollenkaan yhtä hellyyttävä. Katsotaanpa mikä tämän reppanan kohtalo tulee olemaan. 

Uudenvuoden lupaus täyttyi tällä viikolla banaanipirtelöllä. Yleensä tehdään pirtelöt marjoista, nyt oli banaanit menossa huonoks. Nam!!

Kävin kaupassa

Jos mä kävisin baareissa, istuisin siellä varmasti koko ajan Black Jack-pöydissä ja tarjoilisin kierroksia koko seurueelle. Näin vois ainakin kuvitella niistä rahamääristä mitkä mä tuhlaan vedoten siihen etten käy baareissa.

Viime sunnuntaina kävin siis kuluttamassa (olemattomia) baarirahojani Humppilan lasitehtaalla, mistä löytyy mm. Marimekon ja Iittalan liikkeet. Marimekko ilmoitti tarjouskankaista mutta eihän siitä pinkasta löytynyt mitään mieluisaa. Morris sai kuitenkin normihintaan unikavereiksi karkulaisia. Kuvio vaan olikin liian iso "Morriksen seinälle" enkä yläkerran valmistumisen toivossa sitä raaskinut leikata, joten tällä hetkellä kangas on taiteltu ja kiinnitetty esteettisesti nastoilla seinälle. Ompelin kyllä tankokujat ja päärmeet ennenkun tarkastettiin kankaan koko :)

Olen tässä kärsinyt alkuvuoden pahasta maljakko-ongelmasta. Eli siis niitä ei ole. Pohdein tätä ystäväni kanssa joka ehdotti Aalto-maljakon hankkimista. Mä olen joskus julistanut että meille ei sellaista vaasia tule ja olen pitänyt sitä kovin epäkäytännöllisenä. Tää samainen Savoy-friikkiystäväni oli meillä lauantaina yökahvilla enkä tiedä mitä hän mun kahvikuppiin pisti mutta sunnuntaina Iittala myymälästä lähti mukaani sitten kuitenkin se kirkas Aalto-maljakko. Osasyynä oli kuitenkin se että maljakko oli sellaisessa tarjouksessa ettei ollut varaa olla ostamatta.

(ruokaryhmä vois olla myytävänä jos joku tahtois semmosen ostaa)

Tässä tän hetken "tärkeimmät" hankinnat. Lisää toivottavasti luvassa sillä lähden lauantaina tutustumaan Turun kirppareihin. Oppaakseni lähtee tämä sisustuksen ihmelapsi ja löytöjen kruunaamaton kuningatar, joten voitte kuvitella että odotukset omien hankintojenkin suhteen on korkealla. Kiva päivä tulossa joka tapauksessa!! 

 

Morris lähettää suukkoja. Taustalla jalkalamppu jonka jalan maalasimme kiiltävästä hopeasta mattamustaksi.  Mitä mieltä ootte? Kannattiko? Varjostin on vielä hakusessa tai sitten nykyinen pääsee johonkin käsittelyyn.

Vertailuksi vanha, kovin jouluinen kuva lampusta alkuperäisessä kunnossa. 

 

(Nojatuoli on kamalan ruma kapistus mutta en ole löytänyt vieläkään vuosien etsintöjen jälkeenkään muuta tilalle. Lupaan kuitenkin hankkiutua tästä eroon mahdollisimman pian :) )