Ei-koira ihmiset, älkää vaivautuko.

Päätinpä heti valottaa tuota edellisen postauksen loppua ennenkuin ketään kerkee huolestumaan. Kyse on siis "esikoisestamme", eli vanhimmasta koirastani Gizmosta. Olimme reilu viikko sitten perus silmäpolvitarkastuksessa missä Gizmolta löytyi harjakoirille ominainen sairaus, linssiluksaatio. Enpä nyt sen enempää tuota tautia tähän lähde selventämään kun en vielä itsekkään tiedä asiasta sen tarkemmin kuin mitä olen Googlen kautta oppinut.  Sen verran kuitenkin sain tarkastuksen tehneeltä eläinlääkäriltä tietoa että 3 kuukauden sisään tulisi minun tehdä päätös miten silmän kanssa toimitaan. Vaihtoehtoina koiran lopettaminen tai aika arvokas leikkaus. Gizmolla linssi on vasta irtoamassa eli kipua hän ei ole vielä sairautensa takia joutunut kärsimään.

Aika lailla heti diagnoosin kuulemisen jälkeen päätin että haluan ehdottamasti leikkauksen. Gizmo, kuten muutkin koirani, ovat perheenjäseniä ja kerta sairauteen on hoito olisi mielestäni aika järjetöntä olla tuota hoitokeitoa käyttämättä. Tosiaan odottelen vielä eläinlääkärin soittoa jotta saisin tarkemmin tietoa leikkauksesta ja sen jälkihoidoista. Käsittääkseni kuitenkin ennusteet ovat hyvät ja koira pystyy elämään normaalia elämää leikkauksen jälkeenkin. Mutta tosiaan, olen paljon viisaampi kun eläinlääkäri soittaa. 

Onhan leikkaus aina leikkaus ja nukutus aina nukutus joten omat riskinsä tuossakin on ja voihan olla että jostakin syystä eläinlääkärit eivät suosittelekkaan Gizmolle leikkausta tms. Tälläisiä asioita olen pyöritellyt päässäni hulluuntumisen kynnykselle asti. Jokainen meillä käynyt vieras tai kanssani jutellut on kyllä saanut osansa pohdinnoistani.

Tämä tapaus muistutti taas että nämä nelijalkaiset perheenjäsenet ovat luonamme vaan niin vähän aikaa. Lupasin etten enää ikinä hanki lemmikkiä sillä luopuminen on aina niin hankalaa. Tosin rupesin eilen miettimään pitäisköhän hankkia kani...

Nyt ryhdistäydy nainen.

Mites sitä onkaan aika rientäny ja hommaa riittäny ettei oo tännekkään mitään saanu julkastua. Aattelin pistellä hieman vanhoja kuvia nyt jälkikäteen mutta jotenki mämmin syönti kuvat ei enää vaan tuntunu ajankohtaiselta joten harppaan kuvissani toukokuun alkuun sentään. Tässä kuussa olen palkkatyötä tehnyt vain viikon ja loput lomaillut. Kesäkuun alussa alkaakin työt uudessa paikassa mistä syystä vietinkin kesälomani jo nyt.

Pikainen katsaus siis tän kuun tapahtumiin. Koitan jatkossa taas tiivistää kirjoitustahtiani. Pari juttua onkin jo muhimassa ;)

Kevään ja siskon odotusta

Käytiin vappuna kummisedän luona Heinolassa. Puhalleltiin saippuakuplia räntäsateessa ja leikittiin koirien kanssa hiekkalaatikolla.

 

Äitienpäivänä melottiin pappan kanssa. 

 

 

Käytiin junalla Tampereella. Ekaa kertaa junassa ja jo Toijalan kohdalla kyllästytti, onneksi oli varattuna rutkasti lakua. Tampereella ihmeteltiin rakennustyömaita ja delfiinejä sekä kyläiltiin ystävän luona jonka koti on niin upea että oon ihan kateudesta vihreä.

Sitä ollaan virallisesti isoja poikia kun vauvakeinu sai väistyä lautakeinun tieltä. Takana kaamea kolmekymppis teltta joka on jo nyt onneksi purettu :)

Lupaus pysyy edelleen ja uusia ruokalajeja on tullut kokeiltua. En ole nyt kaikkia ruokia joutanut dokumentoimaan mutta yhden viikon jauhelihakastikkeen valmistuksen halusin jostakin syystä kuvata. En ollut siis oikeasti koskaan ennen tehnyt jauhelihakastiketta. Tätäkään en kyllä itse maistanut :)

Nokkoset kerätty, huuhdeltu ja kuivattu. Näistä varmaankin kuullaan vielä.

Loppukuusta sainkin erittäin surullisia uutisia mikä repi minut lähes masennuksen (kotidiagnoosi) partaalle. Moneen päivään en saanut itsestäni mitään irti ja itku pääsi yllättämään monet kerrat ihan omituisimmassakin paikoissa. Vieläkään asiaan ei olla saatu minkäänlaista ratkaisua, odottaminen on pahinta mutta yritettään nyt mennä näillä tiedoilla. Osa varmaan tietääkin mitä tarkoitan. Lopuille asiaa yritän valoittaa hieman seuraavassa postauksessa.

Ai niin.

Tapaus mystiset jäljet, mystinen kakka on saanut uusia johtolankoja. Paikallislehdessä kerrottiin että tällä alueella liikuskelee irtokoiria, jotka hakeutuvat muiden koirien seuraan ja jopa tulevat asuntoihin sisälle. (ei mainittu että osaavatko avata ovet ihan itse :)) Poliisi on tietoinen asiasta ja sakottaa koirien omistajia jos vastaavaa vielä tapahtuu. 

Tälläistähän se maalla tuppaa olemaan, eläimet juoksevat vapaina. Suuri riskihän se on että koirat matkoillaan satuttavat itseään tai jotakuta muuta. Jälkimmäinen vaihtoehto ainakin pelottaa kun omat koirat ovat saksanpaimenkoirille vain alkupaloja.

Kevättä rinnassa

Kiireet juhlien valmistumiseksi jatkuvat. Viikko aikaa laitella paikkoja ja lumien alta paljastuu koko ajan uutta hommaa. Paljastuu sieltä toki muutakin. 

Tässä Morris ihmettelee kalliolla kasvavia krookuksia, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi kuulua mekkalaa.

Mikä onni että oli kamera mukana. 

Pihahommien näännyttäminä päätimme avata grillikauden. Kaupasta haettiin makkaraa pojille sekä äidille soijanakkeja ja maissia. Koirat eivät hievahtaneetkaan vartiopaikaltaan grillin läheisyydestä. Nakutkin tarkenivat jo ulkona trikoissa.

On se vaan ihanaa! :)

Gallup

Tänään sitten löytyi kirpparilta meille uusi, jonkun vanha, lampunvarjostin. Mitä mieltä ootte?? Onko liian synkkä, liian pieni? Vanha valkoinen oottelee tuossa nurkassa vielä, lupasin kysyä teidän mielipidettä :) (kuvasta ei erotu Pentikin merkki, jos sillä ois jotain vaikutusta mielipiteisiinne:))

Vanha nojatuoli sai "kevätasun" Ikean perusharmaasta- sekä taannoiselta Humppilan reissulta löytyneestä Marimekon ale-kankaasta. Uuden nojatuolin metsästys jatkuu edelleen.

Taraa!!!

Kattokaa mitä mää oon saanu!!! (säälistä) 

Ihana Papu oli mulle tälläisen tunnustuksen antanut! Käykää ihmeessä lukemassa Papun hienoa blogia. Olen saanut nauttia joistakin hänen leipomuksistaan ja suosittelen kokeilemaan itse. On kyllä sellasia herkkuja. 

Tunnustuksen mukana tuli jotain kysymyksiä mutta te jotka tätä luette tiette musta kaiken joten en niihin vastaa. :) 

Tunnusta voisin jaella kyllä tietenkin

Konteksti+      

 Pihlajankukkia     

Ihahhurjat

Heh, kaikki kavereiden blogeja, mutta niin ihanien ja taitavien että kyllä kelpaa lukea.

Kuulumisia

Huhhuh.. Onpa ollu mukama kiireitä. Voitteko kuvitella etten oo kerenny ees koneelle. 

Oon aherrellu :) Kolmen viikon päästä juhlitaan miekkosen 30 vuotistumista ja niiden eteen yrittää koko ajan muka tehdä jotain, eli laitella paikkoja. Tiettekö, tai käykö teille niin, että kun jotkut suuret juhlat lähestyy ja vieraita on tulossa sankoin joukoin niin sen sijaan että tyytyisi pyyhkimään pölyjä ja pistämään paikkoja kuntoon niin rupeaakin repimään tapetteja ja muuttamaan järjestystä? Joo, mulle on käymässä noin. Tosin olen nyt saanut hillittyä itteeni vaikka lattia tekiskin mieli vaihtaa ;) 

Gizmolle hurauttelin yks ehtoo uudet trikoot. (erittäin tärkeä seikka juhlien onnistumisen kannalta, ottaen huomioon että koirat ovat kyläilemässä mummilassa tuona ajankohtana)

Diablo vielä odottelee omiaan.

Olen ajellu nakuillekkin jo kevätparrat. Ne varmastikkin jossain kuvissa vilahtaa tulevaisuuksissa.

Sitten te varmaan oottelettekin jo malttamattomina että mitäs mä löysinkä ostosreissultani Oonan kanssa. Noh, vaikka mitä. Suurin hankinta oli tämä reppana.

 

Hän löytyi Eko-Matilta, Turun Hirvensalosta, pieneltä pöydältä kaverinaan posliininen elefantti. Tiedän ettei hällä ole kovinkaan paljon ikää joten antiikkinen hän suinkaan ei ole. Jotenkin tämä puhki ratsastettu, korvapuoli, sahanpuruilla täytetty surkimus vei mun sydämen ja maksoinkin hänestä aivan liikaa. Tosin sanoin etten missään nimessä olisi häntä ostanut jos hän oisi ollu paremmassa kunnossa. Näinkin tänään kirpparilla vastaavaan aivan uuden veroisen kaverin (puolta halvemmalla) eikä hän ollut ollenkaan yhtä hellyyttävä. Katsotaanpa mikä tämän reppanan kohtalo tulee olemaan. 

Uudenvuoden lupaus täyttyi tällä viikolla banaanipirtelöllä. Yleensä tehdään pirtelöt marjoista, nyt oli banaanit menossa huonoks. Nam!!