Minuapa odotti edellispäivänä töistä tullessani melkoinen yllätys. Joku oli käynyt kakkimassa meidän rappujen eteen ISON kasan (tai ison meidän poikien kasoihin verrattuna). Haisevan yllätyksen lisäksi tämä vieras oli jättänyt jälkeensä myös ISOT tassun jäljet (tai isot meidän poikien jälkiin verrattuna).
Minähän epäilen syylliseksi tietysti sutta mutta kun esikoisen kanssa ollessani eläinlääkärissä puhuin asiasta eläinlääkärille, lohdutti hän minua että tuskinpa asialla hukka kuitenkaan on ollut, hän epäilee vahvasti ilvestä :/ Kumpikaan ei ole meille tervetullut! Eläinlääkäri tuli tähän tulokseen kun kuvailin hälle tarkasti kakkakasan rakennetta ja koostumusta joka ei ihan tavallisen lihansyöjän jätökseltä näyttänyt mutta säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta. :) (kaikkea ne eläinlääkärit joutuvat sietämään) Yksi vaihtoehto on tietenkin naapurin koira, joka olisi se mieluisin vaikkakaan ei myöskään toivottu.
Kävin tänään hieman kuvailemassa näitä hirmujälkiä, jotka isännän mielestä ei ole niin kovin suuret.
Tassun jälkien kuvaaminen on erittäin vaikeaa. Eikä tästä kuvasta nyt välity ollenkaan kuinka huimista anturoista puhutaan :) Vertailukohtana voi käytää kuvassa näkyvää Morriksen kengän jälkeä, kokoa 25.
Tämä jälki ei liity tapaukseen. Kuuluu perheenjäsenelle :)
Jälkiä kuvatessani karvanen halusi esitellä uutta kampaustaan. Talviparta sai aamulla kyytiä. Kevät tulee kovaa vauhtia. Odotellaan tosin vielä hetki ennenkuin loputkin karvat keritään.
Valotukset ei ole vieläkään kohdallaan.
Lopuksi vielä... Osaatteko kuvitella minut julkisesti näissä tamineissa?
En minäkään. Varsinkaan noissa pikkushortseissa. No, huomenna näillä menen keikistelemään. Kuinka Jennin käy? Sen tulette kuulemaan myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti