Näin Jennin kävi

Tässä tulos mun shortsi keikistelyille.. 

Aloitin tankotanssikurssin. Oli aivan mahtavan kivaa ja jospa kurssin päätteksi en olisi niin pahasti mustelmilla kun ekan kerran jälkeen. Näillä polvilla menin seuraavana päivänä Morriksen kanssa uimaan. Sain osakseni paljon katseita, jostakin syystä.  (karvanen yritti jälleen änkeä kuvaan)

Tällä viikolla tehtiin nopsaan jälleen kaapista löytyneistä tarpeista "lindströmminpihvejä". Soijasta ja punajuurista, tietty.

Olin suunnitellut näiden kaveriksi ties mitä kastikkeita ja mausteperunoita mutta saatiin "yllätys"vieraita joten jouduin jopa oikaisemaan pihvien valmistuksessa sen verran etten kerennyt paisuttelemaan soijaa. Hyviä oli silti. Isäntäkin söi  ja koirille ei riittänyt ainuttakaan :)

Ai niin. Lauantaina saatoin nähdä vilauksen mystisten jälkien jättäjästä. Tunnistamaton musta otus löntysteli keskellä päivää pois meidän portilta. Näytti kovin naapurin saksanpaimenkoiralta, saattoi tietty olla susikin :)

jäljetöntä...

Minuapa odotti edellispäivänä töistä tullessani melkoinen yllätys. Joku oli käynyt kakkimassa meidän rappujen eteen ISON kasan (tai ison meidän poikien kasoihin verrattuna). Haisevan yllätyksen lisäksi tämä vieras oli jättänyt jälkeensä myös ISOT tassun jäljet (tai isot meidän poikien jälkiin verrattuna).

Minähän epäilen syylliseksi tietysti sutta mutta kun esikoisen kanssa ollessani eläinlääkärissä puhuin asiasta eläinlääkärille, lohdutti hän minua että tuskinpa asialla hukka kuitenkaan on ollut, hän epäilee vahvasti ilvestä :/ Kumpikaan ei ole meille tervetullut!  Eläinlääkäri tuli tähän tulokseen kun kuvailin hälle tarkasti kakkakasan rakennetta ja koostumusta joka ei ihan tavallisen lihansyöjän jätökseltä näyttänyt mutta säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta. :) (kaikkea ne eläinlääkärit joutuvat sietämään) Yksi vaihtoehto on tietenkin naapurin koira, joka olisi se mieluisin vaikkakaan ei myöskään toivottu.

Kävin tänään hieman kuvailemassa näitä hirmujälkiä, jotka isännän mielestä ei ole niin kovin suuret.

 

Tassun jälkien kuvaaminen on erittäin vaikeaa. Eikä tästä kuvasta nyt välity ollenkaan kuinka huimista anturoista puhutaan :)  Vertailukohtana voi käytää kuvassa näkyvää Morriksen kengän jälkeä, kokoa 25.

 

Tämä jälki ei liity tapaukseen. Kuuluu perheenjäsenelle :) 

Jälkiä kuvatessani karvanen halusi esitellä uutta kampaustaan. Talviparta sai aamulla kyytiä. Kevät tulee kovaa vauhtia. Odotellaan tosin vielä hetki ennenkuin loputkin karvat keritään.

Valotukset ei ole vieläkään kohdallaan.

Lopuksi vielä... Osaatteko kuvitella minut julkisesti näissä tamineissa? 

 

En minäkään. Varsinkaan noissa pikkushortseissa. No, huomenna näillä menen keikistelemään. Kuinka Jennin käy? Sen tulette kuulemaan myöhemmin... 

Uutisia

"Äiti vettä. Puut pois!" kommentoi Morris kun sattui näkemään uutisia. Niitä on tullut seurailtua viimeaikoina paljon. Enpä osannut kuvitella että poika niistä mitään ymmärtää mutta ilmeisesti näky vesimassoista pysäytti hänetkin. Toivotaan ettei pahempia traumoja jää.

Tehtiin Morriksen ja karvasen kanssa pihalle ukko. Päähän laitettu olkihattu ja vinot silmät toi myös mieleen itäiset ystävämme. Olkoon tuo sitten vaikka meidän kunnianosoituksemme heidän tilannettaan kohtaan. Toivotaan kuitenkin että heidän kohtalonsa on parempi kuin meidän ukkelimme joka on alkanut jo hieman sulaa.

Nakut tulivat ihmettelemään uutta asukasta ja pitihän sille heti sanella pihan säännöt. Karvanen ihmettelee kovin moista hössötystä. 

Ulkokuvat on taas ihan ylivalottuneita kun en millään "kerennyt" säätään valotusaikojen kanssa. Sisällä kun on tottunut käyttämään pitkiä valotusaikoja oli ulkona kuvaaminen ihan liian hankalaa.

Syy miksi kameran hain; luulin jo että Morris on hajoittanut uudet haalarinsa. Kyllä oli äidin naurussa pitelemistä kun huomasin että onkin istunut ilmeisesti autossa karkin päälle. Huvittava näky. Pitihän sellainen saada ikuistettua. 

 

Lupauksista

Tein tänä vuonna vain yhden uudenvuoden lupauksen.

Menin lupaamaan että yritän valmistaa joka viikko jotain uutta ruokaa/ruokalajia.

Valituksia ei ruoasta ollut oman perheen jäseniltä siihenkään mennessä kuulunut mutta itse olin jo hyvin kyllästynyt makaroonilaatikkoon ja kalasoppaan.

Alkuun olin hyvinkin innokas ja uusia ruokalajeja kokeilin jopa useasti viikossa. Nyttemmin innostus on laantunut ja olenkin välillä hieman soveltanut omia sääntöjäni, joita ei siis varsinaisesti ole.

Vaikkei tästä blogista olekaan tulossa mikään ruokablogi (missään nimessä ei)  sillä kokki en todellakaan ole (vaan oikeastaan todella kehno ruoanlaittaja), ajattelin silti esitellä hieman kokeilujani. Kaikkiahan kiinnostaa mitä meillä syödään.:)

Olen tällä viikolla heittänyt kamalasti ruokaa roskiin joten tämän sunnuntain kokeilun tein kaappien kätköistä.

Quinoaa ja "salsaseitiä"

Seitin ohjeen näin joskus jossakin Pirkassa. (sovelsin sitä vaihtamalla ohjeen pakaste sipulit ja paprikat tuoreisiin, sekä vaihtamalla salsan tavalliseen tomaattimurskaan)

  

Morrikselle maistui.

Isännän aterialle kävi näin. Väitti että suuhun sattui. Minä veikkaan edellisehtoon baari-iltaa.

Tästä se lähtee

Alkuun paljon selitystä. 

Miksi ihminen kenen elämässä ei tapahdu yhtään mitään pitäisi blogia?

Olen sitä jo vuoden ajan miettinyt ja kun tänään yritin vakuutella ystävääni perustamaan omaa blogia, päätin sen viimein sitten tehdä itsekkin.

Seuraavista syistä:

 1. Haluaisin kuvata paljon enemmän kuin mitä nykyään kuvaan. Olen kuvaamisessa ihan keltanokka ja kuvausasetukset on vielä (melkein) ihan hepreaa. En ole keksinyt mitään kanavaa jakaa mieluisia otoksiani, jospa tässä..  Otan mielelläni vastaan myös ehdotuksia ja neuvoja miten parantaa kuviani, kamerana toimii Canon 500D.

2. Olen kova lupaamaan asioita. Jospa ne tulisi pidettyä paremmin kun ne ovat "julkisesti" muidenkin tiedossa.

       2.1 Uudenvuoden lupaukseni ainakin uhkaa jo kovin hiipua. Tästä myöhemmin.

3. Ajatus siitä että tuntuisikohan oma elämä hiukan hohdokkaammalta jos pääset palaamaan sen tapahtumiin jälkikäteen.Olen ainakin ollut ihan innoissani tämän ekan päivän. Eli varoitus, tämä blogi tulee olemaan Jennin päiväkirjablogi, Jennin super tylsästä elämästä.

4. Vaikka blogi onkin pääasiassa omaa itseäni varten (niinhän ne kaikki väittää) niin olisihan se mukavaa jos joku nauttisi minunkin blogistani yhtä paljon kun minä nautin selatessani illat pitkät muiden blogeja. 

 

Tälläisella vuodatuksella aloittelen ihka ensimmäisen blogini. Kuinka kauan innostus kestää onkin erijuttu :D

Ulkoasu ei varmaankaan tule jäämään nykyiselleen. Pakko julkaista jotain pian ennenkuin muutan mieleni.

Nappasin nopsaan vanhan pokkarilla otetun kuvan arkistoista. Jatkossa kuvat toivottavasti laadukkaampia. Kuvassa siis kotimme, peuran pesä.

Nyt on tullut seliteltyä sen verta että lupaan että lopetan selittelyt ja keskityn jatkossa asiaan, eli ei mihinkään :)
(Oh shit, taas uusi lupaus)