Sen pituinen se

Olipa kerran...

Pesäero

Kuten varmaan tiedättekin asumukseni on muuttunut peuran pesän viehkeydestä kunnan vuokra-asunnon kurjuuteen. (ei vaan, kivaa täällä on) Mies jäi asuttamaan peuran pesää ja me olemme pikkuhiljaa roudailleet kamojamme uuteen kotiin, jossa ollaan asuttu jo yli kaksi viikkoa. Elikkä minun osaltani peuran pesä on historiaa, ehkä on syytä muuttaa blogin nimeäkin jos saan taas kevään mittaa innostusta kirjotella enemmän. Tämä postaus mennään nyt ainakin vielä tämän otsakkeen alla.

Vihdoin sain hieman kuviakin koneelle mutta toistaiseksi käytössäni on hiukan itsepäinen miniläppäri niin mitään kuvankäsittelyohjelmia ei ole käytössä joten kuvat tulee nyt ihan käsittelemättöminä.

Koirat tykkää kun on naapureita joita vahdata.

Morriskin tykkää kun sai oman huoneen. Tosin sieltä on kova homma raijata kaikki lelut olkkariin.

Tälläistä siis nykyään. Ilmoitan uuden blogin jahka sellaisen saan pykättyä pystyyn.

Jasso

Eiköhän tässä nyt ollut hiljaiseloa jo jonkun aikaa. Rupeaa tuo facebookki taas täyttymään kuvista joten pistelen niitä taas tännekkin. 

Viime vuosi oli meillä melkoista myllerrystä mutta nyt asioihin rupeaa tulemaan vihdoin tolkkua. Jahka ne konkretisoituvat informoin tarkemmin, nyt en osaa sanoa itsekkään vielä tulevasta.

Alkaa tämä keväinen aurinko ja ongelmien ratkeaminen pistämään tyttöä sellaiseen hymyyn että oottelen innolla jo kesää ja tulevaa..

Gizmosta sen verran että viimeisemmissä tarkastuksessa todettiin silmien parantuneen hienosti. Silmänpainetipat vähenettiin menemään joka toinen päivä. Sottaavasta tulehduslääkkeestä siirrytään tavallisiin silmää rauhoittaviin tippoihin. Seuraava tarkastuskin on vasta pitkälti ensi vuoden puolella.

Nyt seuraa minulla pieni ajatusten keräilytauko. Jatkan kirjoittelua todennäköisesti kun saan päänuppia ajantasalle, kaikesta. Harkitsin vanhojen merkintöjen poistamista mutta annan nyt olla toistaiseksi. Olkoon tämä pieni varoituksen sana jos ne joskus ovat kadonneet. Jatkan toki teidän muiden blogeissa roikkumista, älkää huoliko :D

tyhjä kuppi. Got it? :)

Sunnuntaita

(Päivää myöhässä)

Mies lähti viikonlopuksi hummaileen ja minä odotin innolla mitä kaikkee kivaa voidaan tehdä pojan kanssa, ihan kahdestaan :) Mutta kuinkas kävikään...

...Poika tuli kipeeksi. Joten neljän seinän sisällä jouduttiin olemaan :( 

 Onneksi kävi vieraita tuomassa päivään hieman toimintaa.

 

 

 Diablo vaanimassa, asiamukaisissa varusteissa tietenkin!

En tiedä mikä tuossa leikkimökin matossa noin viehätti?

Luultavasti samat kaverit kävivät tänäänkin. Pelästyivät raukat traktoria ja juoksivat eri suuntiin!! Olen siitä lähtien miettinyt että mahtavatkohan löytää vielä toisiansa...

Yritin piristää mieltäni keittämällä espressot liedellä, hyi että siitä tuli pahaa. Pitää kokeilla joskus toiste paremmalla onnella. (Huomaatteko, löysin kuvankäsittelyohjelmasta kaikkea kivaa :D)

Gizmo paranee vauhdilla! Lääkkeitä on vähennetty niin että silmänpainetippoja menee enää kerran päivässä ja tulehdusta estäviä kolme kertaa, ensiviikosta lähtien vaan kaksi. Nyt kun tipat vähenee niiden muistaminen vaikeentuu.. En ole huomannu Gizmon näössä mitään erikoista. Väistelee upeasti lattialla sikin sokin olevat lelut ja katseltiinpa telkkariakin jo yhdessä. Ainut muutos entiseen on että Gizmosta on tullut ihan mahdottoman hellyydenkipeä. Ennen vanhapoika tykkäsi olla enemmänkin omissa oloissaan mutta nyt kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.

Kameran käteen ottaminen saa aikaan Gizmossa tälläisen reaktion :)

Toipilas

Täällä taas!

Saatiin pöytäkone taas hetkeksi kuntoon ja ennenkaikkea nettiyhteys on toiminut jo kuukauden yhtäjaksoisesti. Se joka kesäinen vitsaus, eli ukkospiikit, vähensi netin käyttöä väkisin.

Tässä on tapahtunut kaikkea. Hyvää ja pahaakin. Suurin muutos kuitenkin tällä hetkellä on se että Gizmon linssit on leikattu kolmisen viikkoa sitten. Gizmo operoitiin siis Helsingissä Malmin eläinlääkäriasema Apexissa. Menimme paikalle aamu kahdeksaksi ja jo kolmen aikaan lähdetiin Gizmo kainalossa kotiin. Itseasiassa Gizmo käveli omin jaloin eläinlääkäristä pois ja oli muutenkin yllättävän pirteä ja hyvävointinen. Silmätippoja menee tällä hetkellä 2 x vrk silmänpainetippoja, 4 x vrk antibioottitippoja ja 4 x vrk tulehdustaestäviä tippoja. Ensi viikolla ruvetaan vähentämään tippoja huomattamattavasti. Kauluria pidettiin ensimmäisen viikon mutta kontrollikäynnillä Turun koirakissaklinikalla saimme luvan poistaa tuon inhottavan vekottimen sillä silmät oli parantuneet niin hyvin. Vauhtia pitää vielä hidastella pari viikkoa mutta jospa sitten saisimme luvan normaaliin elämään Kovin ainakin Gizmo itse jo himoitsee päästä leikkimään veljiensä kanssa.

Toipilas. Päivä jälkeen leikkauksen.

Tarvii kyllä sanoa että olen todella tyytyväinen että lähdimme leikkaukseen. Meillä kun vielä on kaikki mennyt ainakin toistaiseksi todella hyvin. Pidetään peukkuja että menee jatkossakin. 

Nyt kun elektroniikka taas pelittää voisin yritellä saada useammin taas kirjoteltua. Varsinkin kun lempivuodenaikani, SYKSY, on täällä voi asiaa ja fiilistelemistä löytyäkkin.

Siinähän se

Mun kesälomani on nyt sitten lomailtu ja eka työpäiväkin jo takana. Oltiin eilen viettämässä viimestä lomapäivää retkellä. Suunnattiin välillä tuonne Turun suuntaan ja sain ällättyä pikku kirpparireissunkin matkakohteisiin. Tämän harvinaisen kirpparielämyksen pilasi suuresti eräs suurinpiirtein minun ikäinen äiti joka oli myös päättänyt juuri tuona tiistaina käydä kirpparilla noin nelivuotiaan poikansa sekä ystävänsä kanssa. Minä yritin parhaani mukaan paneutua pöytien tarjontaan ja olla välittämättä tästä sakista josta lähti kyllä todella huomiota herättävää nalkutusta. Äiti komensi poikaansa koko ajan todella suureen ääneen ja erittäin epäsopivasti (ihan järjettömiä uhkauksia, pelottelua, murinaa.. kyllä, murinaa) vaikka mielestäni poika käyttäytyi kuitenkin ihan nätisti. Mitä nyt voi pieneltä pojalta odottaa kirpparilla, ei ehkä se mielenkiintoisin paikka. Jostakin syystä tämä porukka aina välillä ajautui minun läheisyyteen vaikka yritin heitä parhaani mukaan vältellä vaikka ei sitä huutoa voinut olla kuulematta. Eräässä välissä (mihin minäkin raukka  olin juuri eksynyt) sitten äiti kilahti kun poika olisi halunnut pallon. Äiti rääky, polki jalkaa ja ravasi edestakasin riviä ja karjui pojalleen. Mun silmissä oikeen musteni kiukusta äitiä kohtaan ja yritin kiihdyttää askelia heidän ohi etten tekisi tai sanoisi mitään harkitsematonta. Onneksi paikalle ryntäsi vanhempi rouvashenkilö joka lempeästi puhutteli äidille että vaikka lapsen kanssa olisi kuinka rankkaa ei tule silti puhua lapselle noin. Äiti hieman nieleskeli yllättyneenä ja yritti sanoa jotain rouvalle vastaankin mutta lähti sitten poikansa kanssa vähän etäämmälle ja pysähtyi vakavana tutkimaan lippiksiä. Minä olisin voinut halata tätä vanhaa rouvaa. En kehdannut niin tyydyin tuttavalliseen hymyyn ja nyökkäykseen niinkuin muutkin samalla rivillä olevat. Sen jälkeen ei kuulunut enää äidin rääkynää hän muuttui jopa oikein mukavaksi äidiksi. Jaksoi vastailla pojan kysymyksiin ja selittää rauhallisesti miksi mitäkin tavaraa ei voi ostaa. Tämä äidin kaveri oli jo lähteny omille teilleen aikoja sitten, tavoitin sakin uudelleen jonkun ajan päästä ja kuulin kun äiti puhui ystävälleen "että en saa enää kuulemma lastanika komentaa". Kaveri hymähti vain, luulempa että oli samaa mieltä meidän muiden kanssa. En tiedä miksi tapaus jäi niin paljon kaivelemaan. Mietein tätä tapausta vielä pitkään, toivottavasti äiti muistaa vielä seuraavallakin kauppareissulla käyttäytyä. Niinkuin me muutkin äidit :D

Noh, traumaattisen kirpparireissun jälkeen (en tehnyt edes löytöjä kun olin niin järkyttynyt) lähdimme katselemaan eläimiä Sievolan tilalle. Seuraavassa hieman kuvamateriaalia tapahtumista :D 

Näin tässä otuksessa (alpakka) paljon Gizmoa. Johtunee otsiksesta.

 Jenni tykkää wallabeista. Wallabit ei tykkää Jennistä.

 Kattokaa tän kanin leukaa. Mikä ihanuus! (ja epäkäytännöllisyys) mut voin kertoo ettei kanikuume ainaka helpottanu.

Possut teki oharit ja nukkui vaan. Olis ollut ihana nähdä nuo kikkarakarvat kunnolla.

Paikka oli mukava ja nähtävää paljon enemmän kuin mitä kuvissa.